🫠 Kontsaa mielikuvituksettomille 🫠

Palasin juuri uudesta koulustani, sain tänään tietää, että minun ei tarvitse osallistua ollenkaan ruotsin kielen tunneille, sillä kielitaitoni on niin vahva! Jee, tosi hienoa, saan skipattua kuulemma koko kurssin! Asuin vuonna -98 Ruotsissa ja opiskelin ruotsin kieltä Uppsalan yliopistossa, joten minun ei tarvitse käydä perusasioita enää läpi. Sama juttu englannin kielessä, opettelen ainoastaan bisnes-sanastoa.
Minusta onkin tulossa uusi jymyjuttu syyskuun Hymy-lehteen ensi viikolla. Minusta otettiin Playboy-koekuvat vähän aikaa sitten, ja ne lähetetään Amerikan Playboylle tarjolle. Kuvat ovat ”minun henkisiäni” – ne on toteutettu ”karkkimaassa” ja Barbie-tyylisesti. Tapasimme sisareni Julian kanssa suomalaisen Playboy-kuvaaja Jarmo Pohjaniemen Miamissa vuonna 2004 ja hän lähetteli minulle myös paljon meiliä. Hän oli erittäin kiinnostunut meistä molemmista. Muistan että hän kehui meitä kauniiksi tytöiksi, mutta painoa olisi pitänyt kuulemma pudottaa.
Joillakin lehdillä on tosi tarkat rajat painon kanssa, ja emme menneet Playboyn pyytämiin koekuvauksiinkaan, kun he sanoivat, että se on ainoa mahdollisuus. Jos on esim. liian ruskettunut, niin he karsivat saman tien pois. Nain jälkikäteen ajatellen minua on jäänyt harmittamaan, ettemme menneet koekuvaukseen kun kerran pyydettiin! Kun Julia pääsi kyseisen lehden Grapevine-sivulle vuonna 2003, meille molemmille jäi kytemään ajatus jatkosta. Olemme ihmetelleet, miksi Suomen lehdistö sivuutti asian vain nopeasti. Vaikka kyseessä ei ollutkaan monen kuvan kuvasarja Juliasta, hän silti poseerasi varsinaisessa Playboy-lehdessä.
Glamour Dolls -kuvagalleriassamme on kokonainen galleria kuvia Hugh Hefnerin Playboy-kartanon juhlista kesällä 2006, jolloin meidät kutsuttiin Julian kanssa sinne juhlimaan. Paikalle oli rakennettu karkkimaa ja kaikki mallit olivat joko vartalomaalauksissa tai asut oli rakennettu karkeista. Meillä oli Julian kanssa Hustler-kaupasta hankitut samanlaiset pikkuruiset asut ja enkelin siivet. Pääsimme kuuluisaan Grottoonkin uimaan porealtaisiin. Meininki oli aivan mahtava! Hugh Hefnerilla on hyvä maku naisten suhteen, ja hän on aina rakastanut blondeja!

Oman kehollisuuden, tuntevuuden ja älyllisyyden käyttövoiman vaihtaminen Pääoman tavotteiden edistämiseksi on varmasti eräs ihmiskunnan murheellisimmista tragedioista – ja samalla Pääoman oivaltavimmista strategioista. Jumalallinen velvollisuus elää hyveellisesti on vaihtunut normien ja puhetapojen myötä jo sanomattomaksi vastuuksi tehdä perkeleen puremana hommia hautaan asti. Normiston ohjeistama hyveellisyys tarkoittaa osallistumista työhön, tuohon harhaiseen ja varsin näennäiseen Kollektiiviin, joka riistää ihmisiltä kaikkein oleellisimman ihmisyyden potentiaalin: ihan vain olemisen.
Ihminen ei toki tee työtään palkatta. Materiaalinen Pääoma sirottaa itsestään murusia ahkerille kasaajilleen, kuitenkin säilyttäen autonomiansa ja poliittisen kyseenalaistamattomuutensa. Vaihtokauppa kuulostaa reilulta, mutta tosiasiassa pelaa sataprosenttisesti Pääoman pussiin. Työntekeminen tuntuu ihmiselämän perimmäistarkoituksena niin kuvottavan lannistavalta, että sen olemme oikeastaan ansainneetkin murhattuamme ja hävitettyämme kaiken hauraan ja kauniin ympäriltämme.
Pääoman kaikista nerokkain juoni liittyy juuri palkkaan. Palkka, joka saadaan usein rahana, on näet kytketty Pääoman merkitykseen. Rahahan itsessään ei ole välineenä paholainen, se on vain paholaisen uskalias renki. Välttämätöntä rahakaan ei ole. Rahamme voisi olla vaikka mielettömän hienon näköisiä keppejä. Vaihdantatilanteessa päättäisimme, mihin keppi riittää. Vaihdanta voi luoda yhteisöllisyyttä sekä uusintaa sosiaalisuutta ja luottamusta. Raha on siinä mielessä kuvattua keppiä parempi vaihdannan väline, että sen arvo (mitta ja säilyvyys) on keppiä paremmin tiedossa vaihtajien kesken. Työntekemisen identiteetti ja siihen kannustavuus lienevätkin perua juuri rahan Pääoman ulottuvuudesta, omistamisen instituutiosta. Entäpä jos rahaa tai muuta pääomaa ei kasautuisikaan yksilölle tai kollektiiveille? Entä jos tavoiteltavaa ei olisi kerryttää mitään, vaan käyttää siihen mitä tarvitsee? Millaiselta hyvä maku tai vastuullinen tapa elää näyttäisivät silloin?